Vapaus ja luottamus tasapainossa

Länsi­tuu­lessa työs­ken­te­levä lähi­hoi­taja Mika Suvisuo kuvailee työtään moni­puo­li­seksi ja vaih­te­le­vaksi. Yksik­köön hän on alun­perin päätynyt työn­kierron kautta, työs­ken­nel­tyään ensin Mäyrän­tiellä.

– Minun tehtä­vä­näni täällä on tarjota tukea ja kotiin vietävää kuntou­tusta mielen­ter­veys­kun­tou­tu­jille. Meillä se tarkoittaa muun muassa arjen asioissa autta­mista, psyyk­kisen voinnin seurantaa sekä verkos­to­yh­teis­työtä eri tahojen, kuten perus­ter­vey­den­huollon, kuntou­tuksen, Kelan ja sosi­aa­li­työn­te­ki­jöiden kanssa.

Mika arvostaa työs­sään vapautta ja mahdol­li­suutta suun­ni­tella työpäi­vänsä pitkälti itse. Hänellä on nimetyt asiak­kaat, joiden kanssa hän sopii tapaa­mi­sista virka-ajan puit­teissa, tiet­tyjen kritee­rien mukaan.

Alalle Mika päätyi alun perin vuonna 1991 kesä­töiden kautta. Hän on työs­ken­nellyt myös päivä­ko­dissa ja vuonna 1997 hän aloitti Hämeen­linnan Erityi­sa­sun­to­sää­tiöllä teke­mällä eri mittaisia sijai­suuksia. Vuodesta 2001 hän on toiminut säätiöllä vaki­tui­sena työn­te­ki­jänä.

– 1. huhti­kuuta oli vaki­nais­ta­misen vuosi­päivä. Olin säätiön april­li­pila, Mika nauraa.

Hän muis­telee lämmöllä alkuai­ko­jaan säätiöllä ja toteaa, että täällä on aina ollut hyvä henki. Työssä parasta hänen mukaansa ovat vapaus, luot­tamus, vaih­te­levat päivät sekä tietysti ihmisten kanssa toimi­minen. Erityi­sesti vuodet Mäyrän­pesän työn­te­ki­jänä ovat jääneet mieleen, ja asuk­kaat muis­tavat hänet yhä keppos­te­lusta.

– Mutta en ollut ainoa, kyllä ne muutkin siellä keppos­teli.

Länsi­tuu­lessa Mikan tiimiin kuuluu hänen lisäk­seen kuusi ohjaus­työn­te­kijää, tiimi­vas­taava sekä esihen­kilö. Mika kuvailee työyh­teisöä hyväksi ja arkea suju­vaksi. Säätiötä hän kutsuu luot­ta­vaksi sekä luotet­ta­vaksi työnan­ta­jaksi, joka kuun­telee työn­te­ki­jöi­tään ja tarjoaa muun muassa koulu­tus­mah­dol­li­suuksia.

– Täällä ei kukaan istu vartio­tor­nissa, vaan jokai­selle voi mennä reilusti jutte­le­maan ja varmasti saa vastauksia, kunhan vain uskaltaa kysyä, Mika tuumaa.

Hän on kokenut, että työn­te­ki­jöihin luote­taan ja sovi­tuista asioista pide­tään hyvin kiinni. Hänen mukaansa moni on palannut säätiölle töihin lähdet­tyään välillä muualle.

– Täällä arvos­te­taan säätiön avointa keskus­te­lu­yh­teyttä ja tukea työn­te­ki­jöille, Mika summaa.

Työn vasta­pai­noksi Mika harrastaa veto­uis­telua, kalas­ta­mista ja mökkeilyä. Hän pitää tärkeänä työn ja vapaa-ajan erot­ta­mista jaksa­misen kannalta.

– Järvelle kun menee hiljai­suu­teen, niin unohtuu kaikki muu. Siellä on hyvä olla.

Alalle haluavia Mika kannustaa pitkä­jän­tei­syy­teen ja avoi­muu­teen. Hänen mukaansa kyse­le­mällä ja reip­paasti mukaan lähte­mällä oppii parhaiten arjen tuke­misen taidot.

– Pitää uskaltaa kysyä, sillä kysy­mät­tö­miin kysy­myk­siin ei voi saada vastausta. Meillä otetaan kaikki mielel­lään mukaan ja tukea saa aina, hän kannustaa.

Samankaltaiset artikkelit

Samankaltaiset Artikkelit