Jukka-Pekka Lahtinen työskentelee Hämeenlinnan Erityisasuntosäätiöllä lähihoitajana. Kiinnostus alaa kohtaan syttyi vuonna 2014, kun Jukka-Pekka osallistui Työvoimatoimiston työkokeilun kautta kehitysvammaisten virikkeellisen päivätoiminnan tukemiseen. Puolen vuoden mittaisen ajanjakson myötä mielenkiinto alaa kohtaan syveni entisestään, ja seuraavaksi Jukka-Pekka pääsi työkokeiluun Erityisasuntosäätiön Mäyränkodin asumisyksikköön.
– Huomasin, että ala tuntuu omalta, joten työkokeilun jälkeen lähdin opiskelemaan lähihoitajan tutkintoa. Opintojeni aikana sain myös kesätyöpaikan Mäyränkodista, Jukka-Pekka muistelee.

Opintojen loppuvaiheeseen sijoittuvan työharjoittelun Jukka-Pekka suoritti loppuun oppisopimuksella. Valmistumisen jälkeen ura Erityisasuntosäätiöllä jatkui ensin määräaikaisuuden merkeissä ja lopulta vakituisena työntekijänä.
– Minulla on omasta mielestäni käynyt hyvä tuuri. On annettu mahdollisuus tulla, näyttää ja kokeilla. Sitten on saanut itselleen paikan sitä kautta, Jukka-Pekka pohtii.
Hän sanoo alkuun jännittäneensä hieman “alalta ulkopuolisena” taloon tuloa, mutta jännitys oli turhaa, se kävi ilmi jo heti alkutaipaleella.
– Minut otettiin hyvin vastaan, näytettiin ja neuvottiin. Ja tänäkin päivänä meillä panostetaan perehdytykseen. Sen pohjalta on hyvä lähteä tekemään työtä, Jukka-Pekka kertoo.
Työpäivät sisältävät monenlaista, esimerkiksi asukkaiden avustamista, perusarjen tukemista hygieniasta ruokailuihin, auttamista harrastustoiminnassa sekä yhteistyötä avustajien kanssa. Mäyränkodissa tehdään kolmivuorotyötä, jonka rytmissä myös Jukka-Pekka työskentelee. Työvuoroihin on kuitenkin mahdollista vaikuttaa.

– Toiveet huomioidaan ja mahdollisuuksien mukaan niitä toteutetaan. Kun tekijöitä on riittävästi, jokaiselle löytyy varmasti sopiva rytmi omaan työhönsä, Jukka-Pekka sanoo.
Omassa työssä Jukka-Pekan mukaan parasta on asukkaiden onnistumisen ilo. Se on usein kiinni ihan pienistä ja arkisista teoista sekä kohtaamisista. Työvuoron aikana hän kokee ehtivänsä hyvin järjestämään kaikille aikaa.
– Asiakkaat aistivat rauhallisuuden ja leppoisuuden, niillä piirteillä pääsee pitkälle, hän sanoo.
Kaiken kaikkiaan Jukka-Pekka kokee viihtyvänsä hyvin työssään. Vuosien saatossa tehtyjä asukkaiden kesäretkiä ja terassivierailuja hän muistelee yhä lämmöllä. Jokainen päivä on erilainen, vaikka arki rakentuukin tuttujen rutiinien ympärille. Hän pitää myös säätiön voittoa tavoittelematonta arvomaailmaa tärkeänä ja työyhteisön ilmapiiriä hyvänä.
– Meillä on hauskaa yhdessä ja tietotaitoa on laidasta laitaan, joku tietää yhdestä ja toinen toisesta asiasta. Hyvä puoli isossa työyhteisössä on, että voidaan hyödyntää toisten vahvuuksia, Jukka-Pekka sanoo.
Haastatteluhetkellä Jukka-Pekka on uuden äärellä, sillä hänet on vastikään valittu yksikkönsä työsuojeluvaltuutetuksi. Uuden oppiminen onkin asia, johon Jukka-Pekka haluaa kannustaa myös muita, vaikka taustalla ei olisi vankkaa kokemusta vammaistyöstä.
– Kannattaa kokeilla, jos vähänkään kiinnostaa, sillä ikinä ei voi tietää, mihin päätyy. Minä päädyin tänne, ja hyvin olen viihtynyt, hän päättää.