Uteliaisuudesta kutsumukseen

Jukka-Pekka Lahtinen työs­ken­telee Hämeen­linnan Erityi­sa­sun­to­sää­tiöllä lähi­hoi­ta­jana. Kiin­nostus alaa kohtaan syttyi vuonna 2014, kun Jukka-Pekka osal­listui Työvoi­ma­toi­miston työko­keilun kautta kehi­tys­vam­maisten virik­keel­lisen päivä­toi­minnan tuke­mi­seen. Puolen vuoden mittaisen ajan­jakson myötä mielen­kiinto alaa kohtaan syveni enti­ses­tään, ja seuraa­vaksi Jukka-Pekka pääsi työko­kei­luun Erityi­sa­sun­to­sää­tiön Mäyrän­kodin asumi­syk­sik­köön.

– Huomasin, että ala tuntuu omalta, joten työko­keilun jälkeen lähdin opis­ke­le­maan lähi­hoi­tajan tutkintoa. Opin­to­jeni aikana sain myös kesä­työ­paikan Mäyrän­ko­dista, Jukka-Pekka muis­telee.

Opin­tojen loppu­vai­hee­seen sijoit­tuvan työhar­joit­telun Jukka-Pekka suoritti loppuun oppi­so­pi­muk­sella. Valmis­tu­misen jälkeen ura Erityi­sa­sun­to­sää­tiöllä jatkui ensin määrä­ai­kai­suuden merkeissä ja lopulta vaki­tui­sena työn­te­ki­jänä.

– Minulla on omasta mieles­täni käynyt hyvä tuuri. On annettu mahdol­li­suus tulla, näyttää ja kokeilla. Sitten on saanut itsel­leen paikan sitä kautta, Jukka-Pekka pohtii.

Hän sanoo alkuun jännit­tä­neensä hieman “alalta ulko­puo­li­sena” taloon tuloa, mutta jännitys oli turhaa, se kävi ilmi jo heti alku­tai­pa­leella.

– Minut otet­tiin hyvin vastaan, näytet­tiin ja neuvot­tiin. Ja tänäkin päivänä meillä panos­te­taan pereh­dy­tyk­seen. Sen pohjalta on hyvä lähteä teke­mään työtä, Jukka-Pekka kertoo.

Työpäivät sisäl­tävät monen­laista, esimer­kiksi asuk­kaiden avus­ta­mista, perus­arjen tuke­mista hygie­niasta ruokai­luihin, autta­mista harras­tus­toi­min­nassa sekä yhteis­työtä avus­ta­jien kanssa. Mäyrän­ko­dissa tehdään kolmi­vuo­ro­työtä, jonka rytmissä myös Jukka-Pekka työs­ken­telee. Työvuo­roihin on kuitenkin mahdol­lista vaikuttaa.

– Toiveet huomioi­daan ja mahdol­li­suuk­sien mukaan niitä toteu­te­taan. Kun teki­jöitä on riit­tä­västi, jokai­selle löytyy varmasti sopiva rytmi omaan työhönsä, Jukka-Pekka sanoo.

Omassa työssä Jukka-Pekan mukaan parasta on asuk­kaiden onnis­tu­misen ilo. Se on usein kiinni ihan pienistä ja arki­sista teoista sekä kohtaa­mi­sista. Työvuoron aikana hän kokee ehti­vänsä hyvin järjes­tä­mään kaikille aikaa.

– Asiak­kaat aistivat rauhal­li­suuden ja leppoi­suuden, niillä piir­teillä pääsee pitkälle, hän sanoo.

Kaiken kaik­kiaan Jukka-Pekka kokee viih­ty­vänsä hyvin työs­sään. Vuosien saatossa tehtyjä asuk­kaiden kesä­retkiä ja teras­si­vie­rai­luja hän muis­telee yhä lämmöllä. Jokainen päivä on erilainen, vaikka arki raken­tuukin tuttujen rutii­nien ympä­rille. Hän pitää myös säätiön voittoa tavoit­te­le­ma­tonta arvo­maa­ilmaa tärkeänä ja työyh­teisön ilma­piiriä hyvänä.

– Meillä on hauskaa yhdessä ja tieto­taitoa on laidasta laitaan, joku tietää yhdestä ja toinen toisesta asiasta. Hyvä puoli isossa työyh­tei­sössä on, että voidaan hyödyntää toisten vahvuuksia, Jukka-Pekka sanoo.

Haas­tat­te­lu­het­kellä Jukka-Pekka on uuden äärellä, sillä hänet on vasti­kään valittu yksik­könsä työsuo­je­lu­val­tuu­te­tuksi. Uuden oppi­minen onkin asia, johon Jukka-Pekka haluaa kannustaa myös muita, vaikka taus­talla ei olisi vankkaa koke­musta vammais­työstä.

– Kannattaa kokeilla, jos vähän­kään kiin­nostaa, sillä ikinä ei voi tietää, mihin päätyy. Minä päädyin tänne, ja hyvin olen viih­tynyt, hän päättää.

Samankaltaiset artikkelit

Samankaltaiset Artikkelit