Länsituulessa työskentelevä lähihoitaja Mika Suvisuo kuvailee työtään monipuoliseksi ja vaihtelevaksi. Yksikköön hän on alunperin päätynyt työnkierron kautta, työskenneltyään ensin Mäyräntiellä.
– Minun tehtävänäni täällä on tarjota tukea ja kotiin vietävää kuntoutusta mielenterveyskuntoutujille. Meillä se tarkoittaa muun muassa arjen asioissa auttamista, psyykkisen voinnin seurantaa sekä verkostoyhteistyötä eri tahojen, kuten perusterveydenhuollon, kuntoutuksen, Kelan ja sosiaalityöntekijöiden kanssa.
Mika arvostaa työssään vapautta ja mahdollisuutta suunnitella työpäivänsä pitkälti itse. Hänellä on nimetyt asiakkaat, joiden kanssa hän sopii tapaamisista virka-ajan puitteissa, tiettyjen kriteerien mukaan.
Alalle Mika päätyi alun perin vuonna 1991 kesätöiden kautta. Hän on työskennellyt myös päiväkodissa ja vuonna 1997 hän aloitti Hämeenlinnan Erityisasuntosäätiöllä tekemällä eri mittaisia sijaisuuksia. Vuodesta 2001 hän on toiminut säätiöllä vakituisena työntekijänä.
– 1. huhtikuuta oli vakinaistamisen vuosipäivä. Olin säätiön aprillipila, Mika nauraa.
Hän muistelee lämmöllä alkuaikojaan säätiöllä ja toteaa, että täällä on aina ollut hyvä henki. Työssä parasta hänen mukaansa ovat vapaus, luottamus, vaihtelevat päivät sekä tietysti ihmisten kanssa toimiminen. Erityisesti vuodet Mäyränpesän työntekijänä ovat jääneet mieleen, ja asukkaat muistavat hänet yhä keppostelusta.
– Mutta en ollut ainoa, kyllä ne muutkin siellä kepposteli.
Länsituulessa Mikan tiimiin kuuluu hänen lisäkseen kuusi ohjaustyöntekijää, tiimivastaava sekä esihenkilö. Mika kuvailee työyhteisöä hyväksi ja arkea sujuvaksi. Säätiötä hän kutsuu luottavaksi sekä luotettavaksi työnantajaksi, joka kuuntelee työntekijöitään ja tarjoaa muun muassa koulutusmahdollisuuksia.
– Täällä ei kukaan istu vartiotornissa, vaan jokaiselle voi mennä reilusti juttelemaan ja varmasti saa vastauksia, kunhan vain uskaltaa kysyä, Mika tuumaa.
Hän on kokenut, että työntekijöihin luotetaan ja sovituista asioista pidetään hyvin kiinni. Hänen mukaansa moni on palannut säätiölle töihin lähdettyään välillä muualle.
– Täällä arvostetaan säätiön avointa keskusteluyhteyttä ja tukea työntekijöille, Mika summaa.
Työn vastapainoksi Mika harrastaa vetouistelua, kalastamista ja mökkeilyä. Hän pitää tärkeänä työn ja vapaa-ajan erottamista jaksamisen kannalta.
– Järvelle kun menee hiljaisuuteen, niin unohtuu kaikki muu. Siellä on hyvä olla.
Alalle haluavia Mika kannustaa pitkäjänteisyyteen ja avoimuuteen. Hänen mukaansa kyselemällä ja reippaasti mukaan lähtemällä oppii parhaiten arjen tukemisen taidot.
– Pitää uskaltaa kysyä, sillä kysymättömiin kysymyksiin ei voi saada vastausta. Meillä otetaan kaikki mielellään mukaan ja tukea saa aina, hän kannustaa.
